Joskus sitä on tullut liityttyä typeriin internetissä sijaitseviin sivustoihin. Rekisteröidyttyä siis. Niin minullekin kävi. Rekisteröin itseni sisään hauskaan sivustoon, jossa tulee välillä käytyä irjoittelemassa. En koskaan tullut ajatelleeksi, miksi tein sen, miksi tein mitään.

Miksi katua jos on jo tehnyt jotain? Miksi aviovaimo kysyy pettäneeltä mieheltään tämän katumuksesta? En itse lähde tehtyä katumaan, sillä sitä ei saa muutettua enää. Unohtaakan tuskin. Aina joku muistaa.
Mutta kyllä kaikki muutuu parhain päin. Aina on käynyt niin. Olen sen itse huomannut ja siihen luotan, joitakin mahdottoman tuntuisia tilanteita lukuun ottamatta, joita en rupea nyt erittelemään.

Katumus-silmälasit ovat työn alla. Niillä näkee kuka katuu. Toivottavasti kukaan ei osta niitä, mutta markkinoille niiden etenemistä tuskin voi estää. iitä odotellessa, viivästyksiä vähintäänkin toivoen, siirryn nukumaan. Jatkan kirjoittamsita joskus, jos kiinnostaa.
Haluaisin silti vielä kerran maata kukkakedolla.