Ensimmäinen keskustelu
- Istu alas.
- No voinhan mä sen tehä..
- Ei sillä että minulla olisi mitään asiaa, mutta voisin kysyä sinulta yhtä asiaa.
- No senkun vittu kysyt, sitä varten mä täs ny ehk oonkin, tai no niin...
- Niin tämä kysymys, jonka esitän seuraavaksi, ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi, vaikka se voi siltä tuntuakin. Joten jos vastaat siten miltä tuntuu, että haluat vastata.
- Öh, joopa joo. No kysy ny, mä vastaan ja suksin sitte.
- No nyt kysyn. Mutta vastaa juuri niin, kuin ensiksi ajattelet. Ymmärsitkö?
- No enköhän. Kysy nyt saatana, ettei koko aamua mee tähän.
- Oletko tyytyväinen elämääsi?
- Täh siis joo, mä oon oikeestaan aika helvetin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä mulla on vaik ei mul paljoo oikeestaa ookaan.
- Aivan. Olet oikeassa. Olet elävä esimerkki siitä, että ei onni tule siitä, kuinka paljon on mitäkin. Oletko tullut ennen sitä ajatelleeksi?
- No oikeestaan en. En koskaan. Tai ehkä ollaan joskus heitetty jotai läppää meiä porukois, mut ei silleen.
- Nimenomaan. Muista, että mitä tahansa tapahtuikin, pidä kiinni siitä mitä sinulla on.
- No joo. Ootsä ny joku tuomion profeetta tai jotain? Et totuus tulee sun suusta vittu vai ?
- Rauhoitu. Minä menen nyt. Tuskin näemme ihan pian. Mutta jos näin silti tapahtuu, muista sanani.
- Mitkä niistä?
- Mitäkä tahansa. Ei sillä ole siinä vaiheesa enää väliä.
- Onko missään muussakaan vaiheessa?
- On. Paljonkin.
Kysymyksiä esittänyt miespuolinen hahmo käveli nurkan taakse.
Kommentit