Ensimmäinen keskustelu

- Istu alas.

- No voinhan mä sen tehä..

- Ei sillä että minulla olisi mitään asiaa, mutta voisin kysyä sinulta yhtä asiaa.

- No senkun vittu kysyt, sitä varten mä täs ny ehk oonkin, tai no niin...

- Niin tämä kysymys, jonka esitän seuraavaksi, ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi, vaikka se voi siltä tuntuakin. Joten jos vastaat siten miltä tuntuu, että haluat vastata.

- Öh, joopa joo. No kysy ny, mä vastaan ja suksin sitte.

- No nyt kysyn. Mutta vastaa juuri niin, kuin ensiksi ajattelet. Ymmärsitkö?

- No enköhän. Kysy nyt saatana, ettei koko aamua mee tähän.

- Oletko tyytyväinen elämääsi?

- Täh siis joo, mä oon oikeestaan aika helvetin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä mulla on vaik ei mul paljoo oikeestaa ookaan.

- Aivan. Olet oikeassa. Olet elävä esimerkki siitä, että ei onni tule siitä, kuinka paljon on mitäkin. Oletko tullut ennen sitä ajatelleeksi?

- No oikeestaan en. En koskaan. Tai ehkä ollaan joskus heitetty jotai läppää meiä porukois, mut ei silleen.

- Nimenomaan. Muista, että mitä tahansa tapahtuikin, pidä kiinni siitä mitä sinulla on.

- No joo. Ootsä ny joku tuomion profeetta tai jotain? Et totuus tulee sun suusta vittu vai ?

- Rauhoitu. Minä menen nyt. Tuskin näemme ihan pian. Mutta jos näin silti tapahtuu, muista sanani.

- Mitkä niistä?

- Mitäkä tahansa. Ei sillä ole siinä vaiheesa enää väliä.

- Onko missään muussakaan vaiheessa?

- On. Paljonkin.

Kysymyksiä esittänyt miespuolinen hahmo käveli nurkan taakse.