Tämä kirjoitus voi olla jonkun ruokailuhetkeen liian "härski". Joten jos syöt, tai et halua keskustella itsesi, saatika muiden kanssa seuraavasta aiheesta, suosittelen siirtymään muihin osioihin tai kirjoituksiin. Osa 2 luvassa mahdollisimman pian.

 

Vessa. Rauhan tyyssija. Sinne eivät pääse huolet. Toiletti on eräänlainen sauna. Ajatukset ovat vapaita. Vessassa voi tehdä mitä tahansa, virtsaamisen ja ulostamisen lisäksi. Istuessa paskalla, voi lukea, kuunnella musiikkia, kertoa vitsejä oven toisella puolella oleville, tai jos ovi on auki niin sitä kautta siinä tapauksessa.

Mutta se on vasta pinnallista ja päällisintä vessassa tapahtuvaa. Enkä nyt aloita puhumaan seksuaalisista tapahtumista ja sen sellaisista, vaan mentaalisista ja verbaaleista ymmärryksistä ja "näyistä".

Istuessani vessassa voin johdattaa ajatukseni svääreihin, jonne en muuten niitä veisi. Enkä pystyisikään. Ei sillä, että ajatukset ja oivalukset pöntöllä istuessa olisivat jotenkin painokelvottomia, mutta jälkeen päin niistä ei ole helppoa saada kiinni. Käytännössä on mahdotonta myöhemmin muistella wc:ssä nautittuja hetkiä, ne sensuroituvat pääkopasta ja henkiseltä kovalevyltä nopeasti pois.

Henkilökohtainen sensuuri ei mitenkään yllä vessaan. Paras vessa on aina kotona. Se on tavallaan tuttu. Myös kohtuu julkisilla paikoilla olevissa paikoissa (uimahalli, urheilukentänkoppi) olevat weeceet ovat mietiskelyn ja luomisen Mekkoja.

Vessassa kannattaa ehdottomasti istua pitempään kuin muutama minuutti, se tuo henkisen helpotuksen, fyysisestä puhumattakaan. Nyt voin yrittää sukeltaa mieleni syvyyksiin. Vessassa istuminen on huumaantunut tila. Hiljainen huone, jossa häiritsemättömänä istuessa on rauha ja loputon raukeus vataa kehon, jos siis sen antaa tapahtua. Silmien sisällä näyttäytyvä taivas tulvii sadepisaroiden tapaan eteen ja korvat kuulevat runojen suloisia sointuja, miettimättä, mitä ne sanovat. Päästäkseen kuulemaan noiden runojen sanat, on keskityttävä ja syvennyttävä. Suu haukkoo happea, kuin lentäen taivaissa, kohti pilveä ja sen läpi tultaessa tarvittavaa happikerrosta etsien. Jalat paikalla ollessaankin hymyn kaltaisesti riuhtovat irti todellisen maailman kahleista, jotka pitävät kiinni siinä pöntössä.

Ulkohuussi on kuitenkin aivot. Päänsisäinen maailma avautuu huussissa yksikseen istuvalle, kenties nenää nyrpistelevälle, kenties pelottomalle lantakuoriaisrasistille. Hiukset nousevat pystyyn, varpaat ja sormet  tuntevat ja selkä rentoutuu. Saunassa tämä kaikki ei tapahdu, jotakin h´johonkin verratakseni. Saunassa olotila johtuu pitkältikin lämmön ja "veden" voimasta. Huussissa tämä tapahtuu joogaakin syvemmällä tasolla. Kauneus on sama sekä huussissa että saunassa. Perseen saa levittää saunan laurteille, kuten myös huussipesäkkeen reunoille aristelematta, hymyillen.  Paras kiitospuhe syntyy tällaisissa mielen puhdistavissa "kodeissa".

Tästä voitaisiinkin sirtyä seuraavaa mietteeseen. Ihminen ei oikeasti mene vessaan ulostamista varten. Hän tekee sen alitajuisesta tottumuksesta; henkisen tilan takia. Päästäkseen pois. Väitän, että ulkohuussin tuovat vibat ovat mitään uskontoa tai aatetta huomattavammat. Väitän, että vessa ja siihen liittyvä omanitsensä kanssakäyminen ja vuorovaikutus on lujempaa, syvällisempää ja koskettavampaa kuin mikään keskustelu tai mielipteen vaihto ikinä. Mutta kyllä, ihminen menee vessaan ulostamista varten. Ei vessaan mennä jos ei ole sinne asiaa. Silloin puutuu persus. helpommin kuin voi arvellakaan, punaiset persposket on hilattava muuhun aikaa, "todellisuuteen". Kyllä se ulostaminen siihen kuuluu.

Toinen osa on tulossa, mutta nyt on muita töitä, projekteja ja visoita edessäpäin. Kevät on kohti kesää jo. Talven koleutta en enää havaitse, kumissaappaat litisevät mutaa vasten. Aurinko näyttäytyy harmaan pilviverhon alta. Ehkä olen selvinnyt taas kerran sittenkin.

Osa2 harkitumpien ja syvällisempien mietteiden kanssa lähiaikoina tulossa sekin.